Lahti2026
| Lahti2026 | |
|---|---|
| BibType | ARTICLE |
| Key | Lahti2026 |
| Author(s) | Malgorzata Lahti, Margarethe Olbertz-Siitonen |
| Title | “It's like really like hardcore student food”: Identity work through food talk in a virtual exchange project |
| Editor(s) | |
| Tag(s) | EMCA, Food talk, Identity work, Interaction, intercultural communication competence, membership categorisation analysis, virtual student exchange |
| Publisher | |
| Year | 2026 |
| Language | English |
| City | |
| Month | |
| Journal | Prologi: Journal of Communication and Social Interaction |
| Volume | 22 |
| Number | 1 |
| Pages | 114-136 |
| URL | Link |
| DOI | 10.33352/prlg.180128 |
| ISBN | |
| Organization | |
| Institution | |
| School | |
| Type | |
| Edition | |
| Series | |
| Howpublished | |
| Book title | |
| Chapter | |
Abstract
Virtual exchange programmes such as collaborative online international learning (COIL) are inc-reasingly promoted in higher education as equitable and interculturally oriented initiatives aimed at countering democratic decline and rising polarisation. Yet much practitioner literature still relies on essentialist notions of culture and identity, whereas recent research highlights them as fluid and interactionally accomplished. From this perspective, intercultural communication competence involves examining viewpoints, questioning ideologies, and navigating multiple identities. We in-vestigate how students negotiate identity in COIL and consider the implications for theorising and teaching intercultural competence. Our analysis draws on interaction from a 2019 COIL project between intercultural communication students in Finland and the Netherlands. Using member-ship categorisation analysis, we examine three online meetings of a five-member group whose task involved discussing food. We analyse three cases of action-oriented category work where partici-pants construct identities through both simple and complex orientations to food and locality: (1) simultaneous construction of different and shared student identities to explain an incomplete task; (2) enactment of local identity to justify choices in the assignment; and (3) culinary othering to craft a non-local student identity. We argue that we need pedagogical approaches that move beyond stereotype reduction and instead engage learners with the tensions and consequences of identity negotiation—and that the concept of simplexity can provide a foundation for such an approach.
Notes
Virtuaalisia opiskelijavaihtomalleja, kuten collaborative online international learning (COIL) -ohjelmia, edistetään korkeakoulutuksessa yhä enenevässä määrin yhdenvertaisuutta ja kulttuurienvälistä osaamista painottavina aloitteina, joiden tarkoituksena on ehkäistä demokratian heikentymistä ja lisääntyvää polarisaatiota. Silti suuri osa käytännönläheisestä kirjallisuudesta nojaa edelleen essentialistisiin käsityksiin kulttuurista ja identiteetistä. Viimeaikainen tutkimus puolestaan korostaa kulttuurin ja identiteetin dynaamisuutta sekä niiden vuorovaikutuksessa rakentuvaa luonnetta. Tästä näkökulmasta kulttuurienvälinen vuorovaikutusosaaminen tarkoittaa erilaisten näkökulmien tarkastelua, ideologioiden kyseenalaistamista sekä neuvottelua useista identiteeteistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, miten opiskelijat neuvottelevat identiteeteistä COIL-ympäristössä, ja pohdimme, millaisia seurauksia neuvotteluilla on kulttuurienvälisen viestinnän teoretisoinnille ja opetukselle. Analyysi perustuu vuonna 2019 toteutettuun COIL-projektiin, jossa kulttuurienvälisen viestinnän opiskelijat Suomesta ja Alankomaista työskentelivät yhdessä teknologiavälitteisesti Hyödynnämme jäsenyyskategorisointianalyysiä ja tarkastelemme kolmea verkkotapaamista, joissa viiden hengen ryhmän tehtävänä oli keskustella ruoasta. Analyysissa keskitymme kolmeen toimintalähtöiseen kategorisointikäytäntöön, joissa osallistujat rakentavat identiteettejä sekä yksinkertaisten että monimutkaisten ruoka- ja paikallisuuteen liittyvien orientaatioiden kautta: (1) erottavien ja jaettujen opiskelijaidentiteettien samanaikainen rakentaminen keskeneräisen tehtävän selittämiseksi; (2) paikallisen identiteetin esiin tuominen tehtävässä tehtyjen valintojen perustelemiseksi; sekä (3) kulinaarinen toiseuttaminen ei-paikallisen opiskelijaidentiteetin rakentamiseksi. Väitämmekin, että tarvitaan pedagogisia lähestymistapoja, jotka ylittävät pelkästään stereotyyppien vähentämiseen keskittyvät mallit ja sen sijaan johdattavat oppijat identiteettineuvottelun jännitteisiin ja niiden seurauksiin — ja että simplexity-käsite voi tarjota tällaiselle lähestymistavalle toimivan perustan.
